lauantai 12. marraskuuta 2016

Kaksi sanaa

Eilen: Kärsivällisyys 

Ensin ajattelin, että se tarkoittaa: minun pitää venyä, minun pitää joustaa, minun pitää sietää enemmän. 
En ilahtunut sanasta. Kun aina ei jaksa vaan jaksaa. Sellaisen kärsivällisyyden päätteeksi on vihainen ja kulutettu. 

Astuin päivään sanan kanssa. 
Vedin sen ensimmäisen rajan. Ei mitään. Mikäpä siinä. 
Vedin sen toisen rajan. Jatkoin. Katsoin silmiin niitä tärkeitä. 

Illalla sanon sanan toisella tavalla: 
ehkä kärsivällisyys on tätäkin;
sen rajan vetämistä, 
tarpeen mukaan, suuttumatta, syyttämättä vaan 
olla se raja. 
Ei dramaa, ei turhan suuria tunteita, 
mitä nyt vähän sitä itsestä ja toisesta välittämisen lämpöä, jonka pitääkin hehkua jossain. 

Tänään: Irtautuminen

Aika pitkään on tullut pidettyä noita vihkisormuksia. 
Tänään sain tämän sanan :-)  ja käskyn saada sormukset pois sormesta. 
Vähältä piti, ettei olisi onnistunu, mutta irtoshan ne. 
Joudun migreeniasiassa magneettikuvaan. Eivät tykkää siellä metallista. 
Parisuhde on ihan entisellään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti