lauantai 12. marraskuuta 2016

Kaksi sanaa

Eilen: Kärsivällisyys 

Ensin ajattelin, että se tarkoittaa: minun pitää venyä, minun pitää joustaa, minun pitää sietää enemmän. 
En ilahtunut sanasta. Kun aina ei jaksa vaan jaksaa. Sellaisen kärsivällisyyden päätteeksi on vihainen ja kulutettu. 

Astuin päivään sanan kanssa. 
Vedin sen ensimmäisen rajan. Ei mitään. Mikäpä siinä. 
Vedin sen toisen rajan. Jatkoin. Katsoin silmiin niitä tärkeitä. 

Illalla sanon sanan toisella tavalla: 
ehkä kärsivällisyys on tätäkin;
sen rajan vetämistä, 
tarpeen mukaan, suuttumatta, syyttämättä vaan 
olla se raja. 
Ei dramaa, ei turhan suuria tunteita, 
mitä nyt vähän sitä itsestä ja toisesta välittämisen lämpöä, jonka pitääkin hehkua jossain. 

Tänään: Irtautuminen

Aika pitkään on tullut pidettyä noita vihkisormuksia. 
Tänään sain tämän sanan :-)  ja käskyn saada sormukset pois sormesta. 
Vähältä piti, ettei olisi onnistunu, mutta irtoshan ne. 
Joudun migreeniasiassa magneettikuvaan. Eivät tykkää siellä metallista. 
Parisuhde on ihan entisellään. 

torstai 10. marraskuuta 2016

Varmuus*

Vierastin tätä sanaa, en halunnut sitä, enkä kokenut omaksi.

Aamupäivällä sana sai minut näkemään lähinnä epävarmuuttani,
muistamaan, että monesti ei ole ehkä viisastakaan olla varma,
että haluan olla kysyvä ja avoin ennemmin kuin varma.

Minua on kyllä joskus syytetty varmuudesta.
Saatan vaikuttaa varmemmalta kuin olenkaan ja joskus olen huolettomasti vaan varma mielipiteestäni, kunnes toisin todistetaan.
Mutta ei sellainen ole minulle mikään tavoite tai arvo.

Ajattelin ensin, että varmuus ei ole ollenkaan minun sanani.
Mutta kyllä minulle kelpaisi jokin pohjimmainen varmuus,
rauhallisuuden ja luottamuksen sukulainen.
Sellainen, jonka avulla tekisi oman osansa ilman jatkuvaa epäilyä menettelytavoista, omasta riittävyydestä ja muusta.
Ehkä jopa tarvitsisin sellaista: jonkinlaista sisäistä auktoriteettia itseni suhteen.
Ehkä jostakin pohjimmaisesta varmuudesta voisi tulla minun sanani,
jos vakuuttuisin siitä, että jotakin pohjimmaista on,
enkä epäilisi kaikkea.

Varmuutta tai ei, tässä päivässä oli hetkiä, jolloin olin onnellinen.


*Minulla on kauniita kortteja, joissa on erilaisia sanoja. Ajattelin kirjoittaa vähän aikaan niin, että otan satunnaisesti päivälle yhden kortin ja mietin päivää kortissa olevan sanan valossa.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Yksinkertaisuus

Seurasin, miten lumi muurasi minua sisälle taloon.
Päättelin, että en sittenkään istuta valkosipuleita enää.
Lumi muurasi minua keskemmälle, lähemmäksi.
En halunnut lähteä mihinkään.
Reitti on nyt kuitenkin selvitetty, valmis huomisen varalle.

Ajattelin, että ajattelen.
Katson, mitä tulee sanottua,
mitä löytyy.